Hetki sitten päättyneessä Oma Hämeen ensimmäisessä rakenteellisen sosiaalityön päivässä pohdittiin tänään etiikkaa ja arvoja! Teams-yhteyksin toteutettu tapahtuma järjestettiin Oma Hämeen ja Pikassoksen yhteistyönä. Linjoilla oli parhaimmillaan noin 60 osallistujaa: ammattilaisia ja johtoa, järjestöjen toimijoita, kouluttajia, kehittäjiä, luottamushenkilöitä, palvelunkäyttäjiäkin…

Johdatuksena päivän teemaan ja siihen, miksi keskustelu sosiaalihuollon etiikasta on ajankohtaista juuri nyt toimi Riitta Granfeltin ajatus jo vuosien takaa: ”Sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole paljonkaan arvoista ellei sen tekijöillä ole rohkeutta asettua niiden ihmisten puolelle, jotka eivät voi puolustaa elämisoikeuttaan suorituksilla, selviytymisellä tai kunniallisella elämäntavalla”.

Rake-päivän aamupäivän asiantuntijaluentojen kimarassa sosiaalihuollon eettisiä ristiriitoja pohti ensimmäisenä sosiaalisessa mediassakin tilastotietoa popularisoinut Suomen ensimmäinen Rumien Lukujen Ekonomisti, erityisasiantuntija Stina Oksa sosiaali- ja terveysministeriöstä. Oksa keskittyi pysäyttävässä esityksessään erityisesti väkivaltaan, alkoholiin sekä nuorten mielenterveyteen ja syrjäytymiskehitykseen liittyviin rumiin lukuihin. Oksa haastoi meitä pohtimaan muun muassa sitä, miten ajankohtaiseen mediakeskusteluun julkisen talouden kestävyysvajeesta saataisiin mukaan myös väestön kestävyyden käsite ja sijoita soteen -ajattelu.

Pitkän linjan sosiaalialan ja sosiaalipolitiikan vaikuttaja, asunnottomuuteenkin ratkaisujen avaimia etsinyt ja löytänyt työelämäprofessori Juha Kaakinen Tampereen yliopistosta jatkoi aamupäivää tuomalla näkökulmia oikeudenmukaisuuteen ja haastaviin elämäntilanteisiin hyvinvointialueen sosiaalihuollossa. Sosiaalihuollon näkökulmasta oleellista on koettu oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus. Sosiaalihuollon asiakkaat ovat usein kokeneet  aiemmin ja kokevat tässäkin ajassa suurta ”oikeudenmukaisuusvajetta” esimerkiksi taloudellisiin tukiin tehtävien leikkausten myötä. Hyvinvointialueiden julkisuuskuva näyttäytyy Kaakiselle tällä hetkellä ”negatiivisena lastina”, missä sosiaalihuollolla on aika ohut rooli. Tämä siitäkin huolimatta, että hyvinvointialueen sosiaalihuolto vastaa asiakkaidensa tuen tarpeisiin lukuisin sosiaalipalveluin, hyvinvoinnin edistämisen tehtävä on kokonaisvaltainen, rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen on lainsäädännöllinen velvoite, ja lainsäädäntöön on saatu yhteisösosiaalityön ja etsivän työn kaltaisia uusia mahdollisuuksia. Kaakinen kannusti meitä kaikkia sosiaalihuollon ja -työn toimijoita oman identiteetin vahvistamiseen ja omanarvontunnon nostamiseen. Erityisen keskeisenä ja kokonaisvaltaisena Kaakinen näki sosiaalityön roolin monialaisen työn vastuutoimijana ja -koordinoijana kaikista haastavimmissa elämäntilanteissa: vankilasta vapautumisessa, asunnottomuudessa, päihdeongelmissa – tai maahanmuuttajien tilanteissa yhdistettynä mihin tahansa edellä mainittuun kolmeen. ”Sosiaalihuolto ei poista epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta, mutta parhaimmillaan se tarjoaa kunnioittavaa, tasaveroista kohtaamista ja asiakkaan omanarvontunnon tukemista.”

Aamupäivän asiantuntijakimaran päätti sosiaalihuollon kohtuuttomia tapauksia tutkinut "emerita" yliopistotutkija Anna Metteri. Metteri pohti moraalista rohkeutta sosiaalityön kohtuuttomissa tapauksissa. Rohkeushan on yksi antiikin neljästä perushyveestä. Hyve voidaan nähdä toimintavalmiutena, moraalinen rohkeus toimintavalmiutena. Metterin mukaan moraalista rohkeutta opitaan ammatillisen kasvun ja kokemuksen karttuessa. Moraalista rohkeutta asiakastyössä tukevia elementtejä ovat esimerkiksi tukea antava työyhteisö, tiimityö ja monialainen tiimi, ei-hierarkinen organisaatiokulttuuri, sekä eettisten ristiriitojen puheeksiotto ja yhteinen keskustelu työyhteisöissä. Myös Metterin puheenvuorossa ammattilaisen ja asiakkaan välisen kohtaamisen merkityksellisyys painottui: ”Sosiaalityöntekijä toimii yhteiskunnan edustajana suhteessa organisaation asiakkaaseen, joka on institutionaalisen asiakasroolinsa lisäksi myös ihminen.”

Iltapäivällä asetuimme politiikkastudioon, missä pohdittiin päivän teemaa otsikolla ”Poliittiset päättäjät rakenteellisen sosiaalityön kumppaneina”. Politiikkastudiossa keskustelemassa olivat Oma Hämeen aluehallituksen pj. Kaisa Lepola, aluevaltuutettu Juhani Lehto sekä aluevaltuuston varajäsen Sirpa Ylikerälä. Sisällöllisinä tulokulmina keskustelussa olivat erityisesti lapsiperheköyhyys, asunnottomuus, sekä ikäihmisten hyvinvointi. Kaisa Lepola oli kommentoinut jo aamupäivän aikana, että tässä tilaisuudessa oli puhuttu sosiaalityöstä ja sosiaalihuollon asiakkuuksiin liittyvistä haastavimmista ilmiöistä enemmän, kuin koko tähänastisen poliittisen päätöksenteon keskusteluissa Oma Hämeessä. Niinpä.

Poliitikot ovat tokikin monin tavoin ”puun ja kuoren välissä” näinä tiukan talouden, palveluverkon tiivistämisen ja suoranaisen palveluiden karsimisenkin aikoina. Hyvinvointialueella ei suoraan ratkota esimerkiksi sosiaaliturvaan liittyviä kysymyksiä, mutta poliitikot vaikuttavat omissa yhteistyöverkostoissaan usein myös kansalliseen päätöksentekoon. Politiikkastudion monitasoisessa keskustelussa todettiin useaan otteeseen, että hyvinvointialueen budjetin sisällä kuitenkin tehdään ratkaisuja, painotusvalintoja ja priorisointeja liittyen siihen, mihin satsataan ja mihin ei palveluita alueen asukkaille järjestettäessä. Iltapäivän aikana pohdittiin myös paljon poliitikoilla käytettävissä olevaa tietoa ja sen laatua. Tarvitaan sekä tilastollista tietoa, että jopa yksittäisemmistä asiakastilanteista kumpuavaa laadullista - ja usein niin paljastavaa - elämäntilannetietoa. Sosiaalinen raportointi esimerkiksi asunnottomuus-ilmiöstä voisi parhaimmillaan tuoda kaivattua jäsennystä siihen, mitä kaikkea tilastoarviot asunnottomien määrästä vaikkapa Kanta-Hämeessä pitävät sisällään. Tarvitaan myös systemaattista ennakkoarviointitietoa. Asioita poliitikoille esittelevät johtavat viranhaltijat ovat  keskeisessä roolissa tämän tiedon ja kokonaiskuvan välittämisessä.

Matka yksittäisen asiakastyön arjen ammattilaisen ja vaikkapa aluevaltuuston välillä tuntuu tällä hetkellä "jäätävän pitkältä". Poliitikot ehdottivatkin säännöllisemmän keskusteluyhteyden ja -rakenteen luomista  suoraan luottamushenkilöiden ja sosiaalihuollon ja -työn ammattilaisten välille. He toivovat voivansa osaltaan tukea sosiaalityön ammattilaisia olemaan rohkeita, koska ”rohkeus on rakenteellisen sosiaalityön ydinjuttu”!

Rake-päivän suunnittelu- ja vetäjätiiminä toimivat rakenteellisen sosiaalityön asiantuntija Anu Ropponen ja sosiaalihuollon erityisasiantuntija Katri Pellinen Oma Hämeestä, sekä kehittämispäälliköt Seija Junno ja Anna Pekkarinen meiltä Pikassoksesta. Emännät kiittävät ja kumartavat!

Tehdäänhän tästä Kanta-Hämeen rakenteellisen sosiaalityön päivästä vähintäänkin vuosittainen perinne? ❤