Terveisiä Etsivän ja löytävän sosiaalityön kansallisesta foorumista! Linjoille saapui reilusti yli 100 ammattilaista ja toimijaa eri puolelta Suomea. Foorumin taustalla on havaittu tarve verkostoitua aiheen äärellä mm. tämän työotteen noustua keskusteluun ja sosiaalihuoltolain uusien pykälien tultua voimaan. Foorumin järjestivät Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos sekä Sosiaalialan osaamiskeskus Verso.
Sosiaalineuvos Virva Juurikkala STM:stä esitteli sosiaalihuollon kohdan 7 a § Yhteisösosiaalityö ja etsivä työ taustoja ja tarkoituksia. Laissa käytetty käsite on ”etsivä työ”, ei etsivä sosiaalityö – tarkoituksella. Lakia tehdessä ei haluttu liikaa säännellä sitä, kuka etsivää työtä voi tehdä.
Etsivät työ ei ole sosiaalipalvelu vaan keino löytää vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä, jotka eivät hakeudu (tai pääse) palveluiden piiriin, vaikka hyötyisivät niistä. Yhteisösosiaalityötä ja etsivää työtä ei ole lainsäätäjän toimesta määritelty tarkasti sillä sitä voidaan toteuttaa monilla eri tavoilla menestyksekkäästi ja alueiden olosuhteet ja tarpeet vaihtelevat keskenään. Etsivää työtä voidaan toteuttaa esimerkiksi osana päihde- ja riippuvuustyön yleisiä tai erityisiä palveluja, osana mielenterveystyötä, osana asunnottomuustyötä, osana kotouttamistyötä, jne. Sääntelyn väljyys aiheuttaa tarvetta kiinnittää aivan erityistä huomiota tiedon kokoamiseen ja tuotantoon.
Etsivää työtä tulisi yhteensovittaa nuorisolain mukaisen etsivän nuorisotyön, kunnan ja kolmannen sektorin osallisuutta edistävän toiminnan sekä matalan kynnyksen palvelujen kanssa. Yhteisösosiaalityö ja etsivä työ linkittyvät myös voimakkaasti sosiaalihuoltolain 7 § mukaiseen rakenteellisen sosiaalityön tehtävään.
Sosiaaliohjaajat Markus Honkonen ja Eila Silinch Helsingin kaupungin puhui etsivän lähityön ruoka-avun sosiaalityöstä. Työ on asiakaslähtöistä kohtaamistyötä ratkaisukeskeisellä otteella. Käytännössä työ on jalkautuvaa ja etsivää, ruokajonoissa toteutettavaa työtä. Työ on aktiivista läsnä olemista asiakkaille – kohtaamisia, katsekontakteja, kuulumisen vaihtamista, psykososiaalista tukea, tilannearviointia, hetken rinnalla kulkemista ja ongelmanratkaisua.
Ruoka-avun sosiaalityö on aktiivista havaintojen tekemistä, verkostoyhteistyötä eri toimijoiden kanssa sekä kulttuurisensitiivistä työotetta vaativaa monikielistä tekemistä. Asiakkaat ottavat usein itse yhteyttä tai tulevat toisen toimijan toimesta ohjattua sosiaaliohjaajille. Työskentely on monipaikkaista ja palveluohjaus sekä ongelmien sanallistaminen nousevat siinä olennaiseen rooliin, ihmisen itsenäisen roolin ja omien voimavarojen tukeminen on tärkeä tavoite. Lisäksi työ on tapahtumien ja ryhmämuotoisen toiminnan järjestämistä sekä sosiaalista raportointia ja oman työn kehittämistä.
Keskusteltu harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntämisen mahdollisuuksista ja riskeistä etsivässä työssä. Se voi olla toisaalta hyvä työkalu akuutteihin tilanteisiin, toisaalta on riski, että se muodostuu ohituskaistaksi ja heikentää ohjautumista oikeiden palveluiden piiriin. Lisäksi keskusteltu sosiaalisesta raportoinnista – käytännössä etsivässä lähityössä se tarkoittaa viikoittain koottavia nostoja ja havaintoja, ja niiden välittämistä eteenpäin.
Tiesithän, että viranomaisen virkatoimiensa yhteydessä tai muutoin saadessa tietää ilmeisestä palonvaarasta tai onnettomuusriskistä, hänen tulee salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa alueen pelastusviranomaiselle? Samoin pelastusviranomaisen on tehtävä ilmoituksia sosiaalihuoltoon tarvittaessa.
Palotarkastaja, asumisturvallisuuden asiantuntija Lotta Holopainen Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta kertoi heille tehtyjen ilmoitusten johtavan lähes aina palotarkastukseen, joista noin puolet hoidetaan moniviranomaisyhteistyönä. Suurin osa tarkastuksista tuo esiin korjattavia puutteita, muutama asunto vuodessa jää Itä-Uudenmaan alueella pitkäkestoiseen valvontaan. Noin puolet ilmoituksista tulee ensihoidolta ja noin puolet sote-alan ammattilaisilta.
Ilmoituksissa korostuvat ikääntyminen ja heikentynyt toimintakyky, tavaran kertyminen ja poistumisturvallisuuden vaarantuminen, läheltä piti -tilanteet ja palovaroittimien puutteet. Työikäisten keskuudessa korostuvat masennus ja elämänhallinnan haasteet, kuolinpesistä kertynyt tavara sekä jaksamisen ongelmat. Palotarkastaja on usein työikäisen henkilön ensimmäinen viranomaiskontakti. Lotta esitteli lyhyesti palotarkastusprosessin; ilmoituksen tultua se käsitellään, tehdään tarkastus, suoritetaan jälkivalvonta, tarvittaessa tehdään lakisääteiset ilmoitukset muille viranomaisille. Lisäksi voidaan tarjota vapaaehtoista jälkitarkastuskäyntiä, jonka ihmiset mielellään ottavat vastaan. Työhön sisältyy lisäksi paljon eri toimijoiden ja erilaisten asukkaiden kouluttamista.
Lotta kertoi etsivän työn kohderyhmiin kuuluvien ihmisten kohtaamisissa tulleen esiin, että suurin osa tuntee tulipalossa menehtyneen ihmisen ja jopa puolet on elvyttänyt elämänsä aikana – nämä ihmiset tästä huolimatta herkästi unohtuvat pelastustoimen tiedotuksesta. Voit tutustus oppaaseen asunnosta olevasta palonvaarasta tai onnettomuusriskistä ilmoittamiseen: https://pelastuslaitokset.fi/julkaisut/paloriskiilmoitus. Keskustelussa käsiteltiin lisää sitä, millaista on toimia sosiaalialan ammattilaisena pelastustoimen kontekstissa.
Viimeisen puheenvuoron saapui pitämään tutkija, sosiaalityöntekijä Rosa Karjalainen Sosiaalityöntekijöiden paikka ja saavutettavuus hyvinvointialueiden aikuissosiaalityössä (2023–2024) eli AISAPA-tutkimushankkeesta. Aikuissosiaalityön toimintaympäristöt eivät ole tarkkarajaisia, toisistaan irrallaan olevia.
Rosa puhui aikuissosiaalityön liikkuvuudesta ja monipaikkaisuudesta; liikkuva ja monipaikkainen aikauissosiaalityö on asiakkaan omaan toimintaympäristöön siirtymistä sekä paikkojen kiinnittämistä asiakkaan ympäristöön ja tilanteeseen. Kuten Juhila ja Raitakarikin hyvin kuvaavat, tarvitaan etsimistä, löytämistä, tavoittamista sekä kohtaamista. Rosa esitteli kuvaavia esimerkkejä näiden vaiheiden ilmenemisestä ja niissä tehtävästä työstä. Rosa puhui luokse kurkottavasta työstä. Moni asia nivoutuu kokemukselliseen saavutettavuuteen.
Etsivä, löytävä, tavoittava ja kohtaava työ vaatii sensitiivistä otetta. Rosa puhui ajatuksia herättävästi paikkasuhteiden merkityksestä ja paikkanormien purkamisesta – pienillä teoilla, valinnoilla ja eleillä voimme osoittaa toisen ihmisen tilan kunnioittamista, tarjota mahdollisuuksia asemoitua sekä purkaa vuorovaikutusta haastavia asetelmia.
Keskustelua käytiin toimistoista sosiaalityön tekemisen paikkoina, tunnustamisesta ja liittoutumisesta sekä pienistä käytännöistä. Kommenteissa pohdittu mm. ihmisen oikeudesta valita, haluaako tulla järjestelmän löytämäksi virallisesti sekä järjestöjen roolia ja tulevaisuutta etsivän työn kentällä.
Foorumissa saatiin lisäksi vinkki etsivän työn valtakunnallisessa seminaarissa! Pro-tukipiste ry:n ja Helsingin Etsivän lähityön yhteistyössä järjestämä valtakunnallinen etsivän työn seminaari kokoaa yhteen järjestöjen, kaupunkien ja hyvinvointialueiden työntekijöitä sekä tutkijoita etsivän työn ympäriltä. Pääteemana seminaarissa on etsivä työ muuttuvissa toimintaympäristöissä. Varaa kalenteristasi ti ja ke 12.-13.11.2024. Seminaari järjestetään Helsingissä live-tapaamisena Valkeassa talossa Haagan kaupunginosassa. Yleisluentojen osuudet striimataan. Vastaa etukäteiskyselyyn tämän herättämästä kiinnostuksesta (osallistun/ehkä/en/vain striimaus) ja helpota päivien suunnittelua: https://link.webropol.com/s/et-seminaari
Tutustu aamupäivän materiaaleihin: LINKKI TULOSSA
Paikalla olijat äänestivät foorumille jatkoa. Erityisesti stigman purkaminen ja syjinnän vähentäminen etsivässä työssä sekä kohderyhmäerityinen etsivät ja löytävä työ saivat kannatusta seuraavan foorumin aiheiksi.
