Sosiaalisen kuntoutuksen käytäntö- ja kehittämisfoorumiin osallistui 20 sosiaalisen kuntoutuksen ammattilaista ja asiantuntijaa. Foorumin alussa jaettiin vapaasti kuulumisia eri alueilta. Sosiaalinen kuntoutus ei säästy hyvinvointialueiden säästötoimenpiteiden vaikutuksilta.
Hanna Pentikäinen Päijät-Sotesta ja Outi Ahokas FCG:lta esittelivät Päijät-Hämeessä tehtyä ikääntyneiden sosiaalisen kuntoutuksen kehittämistyötä. Tavoitteena on ehkäistä tai pitkittää raskaisiin palveluihin siirtymistä. Päijät-Hämeessä kehitettiin ikääntyneiden sosiaalisen kuntoutuksen toimintamalli, pilotoitiin sitä sekä otettiin se lopulta käyttöön. Hanna ja Outi esittelivät puheenvuorossaan palvelun sisältöä, kohderyhmää ja kriteereitä sekä palveluprosessia. Päijät-Sotessa toimii tällä hetkellä kaksi vakituista sosiaaliohjaajaa, joiden työnkuva on ikääntyneiden sosiaalinen kuntoutus. Hiljalleen sosiaalisen kuntoutuksen tarpeessa olevia ikääntyneitä tunnistetaan alueella paremmin. Eläinavusteisesta työstä on hyviä havaintoja, luontoavusteisuutta kaivattaisiin lisää. Ryhmätoiminnan suunnittelu on mahdollisesti seuraava askel.
Kaisa Savisaari Pirkanmaan hyvinvointialueelta avasi ajatuksiaan päihde-erityisestä sosiaalisesta kuntoutuksesta. Pikassoksen Anna Pekkarinen tarjosi kuulijoille katsauksen päihde- ja riippuvuuserityisen sosiaalisen kuntoutuksen taustoihin ja nykytilaan. Sosiaalista kuntoutusta voidaan päihde- ja riippuvuustyössä toteuttaa monin tavoin. Laintulkinta on kirjavaa. Päihde- ja riippuvuuserityistä sosiaalista kuntoutusta haastaa sosiaalihuollon muuttunut ja melko ahdas rooli päihdehuollossa. Keskustelussa tullut ilmi päihdehuollon alueellisia eroja, mm. sen suhteen, onko palvelut keskitetty vai esim. osa aikuissosiaalityön palveluja sekä sosiaalihuollon ja sosiaalihuoltolain asemassa päihdehuollon kokonaisuudessa.
Keskustelussa pohdittiin asiakkaiden sitoutumisen vaatimusta sosiaalisessa kuntoutuksessa. Palveluissa vaaditaan asiakkaiden sitoutumista, mutta sitoutuvatko palvelut tai ammattilaiset asiakkaisiin? Onko meillä palveluja, edes sosiaalinen kuntoutus, jossa voidaan ottaa myös askelia taaksepäin? Sitoutuminen liittyy myös asiakkaan omaan haluun olla palvelun piirissä – sitä sosiaalinen kuntoutus vaatii. Tavoitteen asettaminen herättänyt erilaisia näkökulmia: Kenelle aluksi pitää asettaa tavoite – asiakkaalle vai ammattilaiselle? Tavoitteen hahmottaminen ja nimeäminen on vaativaa, ja sille tulee antaa riittävästi aikaa sekä tilaa. Keskustelussa hahmoteltu myös sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteita ylipäätään.
Keskustelussa tuli esiin vaikutusten mittaaminen tai arvioimisen välineet. Arvioimiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota kaikissa palveluissa. Toisaalta aina ei tarvitse mittaria vaan esimerkiksi se, että palvelun myötä jonkun toisen palvelun käyttö on vähentynyt, voi olla osoitettavissa oleva vaikutus.
Kommenteissa kuultiin palveluiden katvealueista ja väliinputoajista. Järjestöjen rooli on sosiaalisen kuntoutuksen ja sosiaalisesti kuntouttavan toiminnan kentällä on merkittävä, vaikkakin leikkausten ja supistusten kohteena.
Varovainen optimismi ja toisaalta avoin pessimismi nostivat kumpikin päätään keskusteluissa, voiton vei kuitenkin toiveikkuus paremmasta. Muiden alueiden tilanteesta ja toimintatavoista kuuleminen todettiin jälleen tärkeäksi ja toivoakin luovaksi. Epäkohdat on tehty korjattavaksi ja toimimattomat tavat muutettaviksi!
Jatkotoiveita kysyessä esiin tulivat hyvät käytännöt, maahanmuuttajanäkökulma, sosiaaliseen kuntoutukseen osallistuminen päihtyneenä, erilaisten asiakasryhmien huomioiminen, mittarit, vaikuttavuus, kuntoutusohjaajien rooli sekä resursointi.
Seuraava foorumin tapaaminen toteutuu 29.10.2024 klo 13-15 Teamsissa.