Terveisiä kansallisesta gerontologisen sosiaalityön foorumista! Koolla noin 250 aiheesta kiinnostunutta eri puolilta maata. Päivän aihe selvästi kiinnosti laajasti.

Sosiaalityöntekijä ja tutkija Tiina Soukiala sekä sosiaalityöntekijä Sofia Helovuori puhuivat Iäkkään erityisen tuen tarpeen tunnistamisen ja reflektion tukiväline - esimerkki Uudeltamaalta -otsikolla.

Tiina kuvasi hyvin sitä, kuinka kompleksisia erityisen tuen tarpeen olevien iäkkäiden tarpeet voivat olla. GERIT-hankkeen myötä on tullut hyvin selväksi, ettei erityisen tuen tarpeen käsite ole yksiselitteinen eikä selvä. Erityisen tuen tarve voi määrittyä erityisen elämäntilanteen, erityisten palveluiden tai työnjaon kautta. Tunnistaminen olisi kuitenkin tärkeää sekä yksittäisen asiakkaan oikeuksien kannalta että työn sisältöjen ja työnjaon kannalta.

Erityisen tuen tarpeet ovat neuvoteltavia ja määrittelyyn vaikuttaa monet asiat. Erityisen tuen tarpeessa olevien ihmisten tilanteita ja tarpeita pohtiessa herää kysymys siitä, kuka hoitaa, kun asia ei ns. kuulu kenellekään. Ihmisten ja heidän tarpeidensa luokittelemiseen ei tule suhtautua varauksettomasti; toisaalta kategorioilla voidaan saada aikaan hyvää, toisaalta sillä saatetaan leimata ihmisiä.

Tiina ja Sofia esittelivät erityisen tuen tarpeen tunnistamisen ja reflektion tukivälinettä. Tukiväline on tarkoitettu ammattilaisen tai tiimin herätetyökaluksi. Tukiväline ohjaa pohtimaan iäkkään elämäntilanteita ja niiden kompleksisuutta sekä iäkkään turvallisuusriskejä, ongelmakokonaisuuden laatua, palveluiden ja palvelutarpeiden tilannetta, vuorovaikutussuhteita sekä ammattilaiselta vaadittua eettistä harkintaa.

Erityisen tuen tarpeen käsitettä ei ole mahdollista tyhjentävästi määritellä vaan tarvitaan yhteistä, kansallista ymmärrystä käsitteestä, koulutusta ja yhteisiä keskusteluja paikallisesti, muiden ammattilaisten ymmärrystä erityisen tuen tarpeesta ja gerontologisesta sosiaalityöstä sekä tietoa.

Johtava sosiaalityöntekijä Iina Aro saapui kertomaan erityisen tuen tarpeen arvioimisesta esimerkin Pohjois-Pohjanmaalla tehdystä kehittämistyöstä. Pohjois-Pohjanmaalla on tehty gerontologisen sosiaalialan työn sekä gerontologisen sosiaalityön kuvaamistyötä. Pohjois-Pohjanmaalla käytössä oleva lomake nostaa esiin elämäntilanteita ja olosuhteita, joita tunnistettaessa on aiheellista pohtia tarvetta konsultoida sosiaalityöntekijää tai työparityölle sosiaalityöntekijän kanssa.

Iina nostaa esiin tärkeitä huomioita: Erityisen tuen tarpeessa oleminen ja yhteisasiakkuus tai monien palveluiden tarve eivät ole sama asia, mutta ne voivat esiintyä samanaikaisesti. Erityisen tuen tarpeen tunnistamisen paikkoja on monia, mm. palvelujärjestelmän sisääntuloväylillä, palvelujärjestelmän sisällä sekä palvelujärjestelmän reunamilla tai sen ulkopuolella. Erityisen tuen tarpeen tunnistaminen voi onnistuessaan olla veto- ja pitovoimatekijä, kun ammattilaiset saavat tehdä heidän osaamiselleen sopivaa työtä. Erityisen tuen tarve voi olla muuttuva tila, jota on senkin vuoksi tärkeää tunnistaa eri vaiheissa ja paikoissa.

Pohjois-Pohjanmaalla tehtiin lisäksi erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden seurantaa. Seuranta tuotti tietoa erityisen tuen tarpeen taustalla olevista tilanteista ja tarpeista, mm. kaltoinkohtelu, haastavat perhetilanteet, palveluista kieltäytyminen, asumisen vakavat haasteet, vaikeat taloudelliset ongelmat, riippuvuus tai mielenterveysongelma, muutos- ja kriisitilanteet. Lomake tuki seurannan mukaan erityisen tuen tarpeen käsitteen ymmärrettävyyttä ja merkitystä. Tietoisuuden vahvistaminen erityisen tuen tarpeesta on tärkeää. Lisätietoa: https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/gerontologinen-sosiaalityo-pohjois-pohjanmaalla

Sosiaalityöntekijä Tuija Pohjanvirta saapui esittelemään pro gradu -tutkimustaan ja käytännön havaintojaan liittyen omaisolettamaan ja erityisen tuen tarpeeseen. Tuija tuo esiin erityisen tuen ja korkeaan ikään liittyvän tuen tarpeen epäselvää ja häilyvää rajaa. Tuija käsitteli omainen -käsitettä ja sitä, mitä omaisiin liitetään esim. lainsäädännössä. Puuttuuko iäkkäältä jotain, kun hänellä ei ole omaisia? Sosiaalihuoltolaki ei tunnista omaisettomuutta vaikeuksia aiheuttavaksi tilanteeksi, todellisuudessa omaisettomuus saattaa kuitenkin aiheuttaa erityisen tuen tarvetta.

Sosiaalialan työssä tulee pohdittavaksi omat ajatuksemme omaisten roolista; mitä heiltä odotamme, miten omaisten olemassaolo vaikuttaa arvioomme tai päättöksiimme? Kuinka ahkerasti meidän tulee aktivoida omaisia ja hyväksymmekö omaisten näkemysten, jonka mukaan vastuu iäkkäästä kuuluu julkiselle sektorille?

Kiinnostavan tilanteen luovat myös ammattilaisen, omaisten ja asiakkaan risteävät näkemykset asiakkaan tilanteesta ja hänen parhaastaan. Kaltoinkohtelevat omaiset ja omaisten omat tuen tarpeet ovat sosiaalityön arjessa tuttuja asioita – omaisen tuen tarve voi aiheuttaa iäkkäälle erityisen tuen tarvetta. Tuija toteaa, että toteutumaton omaisolettama voi olla erityisen tuen tarpeen taustalla. On monia tuen tarpeita, joista omaiset pitkälti vastaavat. Tuija pohtii lisäksi erityisen tuen tarpeen käsitteen yksilökeskeisyyttä. Olosuhteet on huomioitu sosiaalihuoltolaissa pelkästään lasten kohdalla – miksei muiden?

Keskustelu kävi tapahtuman ajan vilkkaana.
🎙 Työkaluista voi olla hyötyä yksilötyön lisäksi tiimien sekä monialaisissa yhteisissä keskusteluissa aiheesta.
🎙 Tunnistamisen lisäksi tulisi olla selvää, mitä sen jälkeen tapahtuu sekä resursseja tarjota erityistä tukea eli esimerkiksi gerontologista sosiaalityötä ja sosiaaliohjausta.
🎙 Väliinputoajat ovat suuri huolenaihe eri puolilla maata. Palvelupoluilla on monia esteitä. Ovatko ne asiakkaat, jotka ”eivät kuulu kenellekään”, juurikin sosiaalityön asiakkaita?
🎙 Vaativan eettisen harkinnan nähtiin olevan iäkkäiden parissa tehtävälle työlle erityisen leimallista.