Sosiaaliasiamiehen selvitys vuodelta 2019 on valmistunut. Nykyisin suurin osa palautteista tulee asiakkaita edustavilta tahoilta, esimerkiksi huoltajilta, omaisilta tai järjestöjen edustajilta. Asiakkaat ottavat itse selvästi vähemmän yhteyttä. Tämä kertoo siitä, että haavoittuvassa asemassa olevat eivät itse kykene pitämään huolta oikeuksistaan.

Suurin osa yhteydenotoista koskee eri tavoin lasten ja perheiden palveluita. Näiden osuus oli 27,5 prosenttia ja osuus on viimeiset kolme vuotta ollut kasvussa. Lastensuojelupalautteista suurin osa kohdistuu kunnallisen viranhaltijan menettelytapoihin lapsen ja tämän huoltajien tai vanhempien kohdalla. Palautteista välittyy kuitenkin myös työkiireen tuomia virheitä tai puutteita. Lastensuojelulain vaatimuksia esimerkiksi lapsen oikeudesta tietoon ymmärrettävällä tavalla tai rajoitussäännösten soveltamisesta eri tilanteissa ei aina osata noudattaa. Kunnan viranhaltija on myös saattanut tosiasiassa rajoittaa huostaanotetun ja kodin ulkopuolelle sijoitetun nuoren liikkumista ja läheisten tapaamista sijaishuoltopaikan sääntöihin vetoamalla. Myös avohuollon sijoituksessa ollut nuori oli lainvastaisesti joutunut rajoitustoimien kohteeksi. Menettelypuutteita näkyy edelleen myös lapsiperheille tehdyissä sosiaalityön päätöksissä. Päätöksessä ei edelleenkään aina oteta kantaa siihen, mitä perhe tai vanhempi on hakenut, jolloin vanhempi ei saa tietoa niistä perusteista, joilla palvelua ei ole myönnetty tai se on myönnetty haettua vähempänä. Yksityiset lastensuojelulaitokset eivät näkyneet sosiaaliasiamiehille tulleissa palautteissa.

Vanhuksia sekä vammaisia ja kehitysvammaisia koskevien palautteiden osuus oli molempien ryhmien kohdalla noin 14 prosenttia. Määrissä ei ole tapahtunut viimeiseen kolmeen vuoteen merkittäviä muutoksia. Vanhuksiin ja kehitysvammaisiin liittyvissä palautteissa näkyivät uutena ilmiönä palvelutalon henkilöstön hankalina ja työtään häiritsevinä pitämät hoidettavan omaiset. Hoivayksikön esimiehet tunsivat huolta siitä, että hoitohenkilöstö uupuu ja vaihtaa työpaikkaa omaisten toiminnan seurauksena.

Vammais- ja kehitysvammapalveluissa näkyy muun ohella se, ettei kaikissa kunnissa ole riittävästi maisteritutkinnon suorittaneita sosiaalityöntekijöitä vammaispalvelun tehtävissä, minkä seurauksena esimerkiksi kehitysvammaisen omatyöntekijäksi ei voida nimetä sosiaalityöntekijää, vaikka lainsäädäntö tähän velvoittaa.
Sosiaalihuollon piirissä on useita sellaisia aikuisia ja lapsia ja nuoria, jotka täyttävät laissa säädetyt erityistä tukea tarvitsevan edellytykset. Tällaisia ovat muun ohella muistisairaat vanhukset, kehitysvammaiset ja myös osa mielenterveys- ja päihdekuntoutujista. Jos kunta ei voi nimetä omatyöntekijäksi sosiaalityöntekijää sen vuoksi, ettei kunta ole kyennyt palkkaamaan sosiaalityöntekijöitä riittävästi, asiakkaiden asema ja oikeudet eivät toteudu täysimääräisesti.

Poikkeustilanteissa haavoittuvien ryhmien suojelu on erityisen tärkeää. Sosiaalihuoltolaki ja muu sosiaalihuollossa noudattava lainsäädäntö antaa tähän sosiaalihuollon ammattilaisille hyvät välineet, jos ammattilaiset osaavat ja uskaltavat ottaa ne käyttöön.

Lisätietoja: sosiaaliasiamies Satu Loippo

Aiemmat selvitykset löytyvät täältä.